Ensimmäinen testiajo
Ja niin sitä pakattiin kimpsut ja kampsut autoon, suunnattiin Paraisille lauantaina 21.7 ja löysimme itsemme suntin ravintolasta syömästä erinomaista ruokaa. Ja niin kuin nyt veneblogissa on tapana, syötyämme mahat täyteen, keinautimme itsemme meidän omaan Meriinaan. Vene on siis kastettu tietoni mukaan 1972 tällä nimellä ja tulee saman nimisenä myös pysymään.
Paraisten suntissa kone käyntiin ja nokka kohti Nauvon pohjoispuolta. Mukaan otettiin 10l lisädieseliä ja tankissa näkyi matkan alkaessa olevan n. 18 litraa. Kun kulutuksesta ei ollut tarkkaa tietoa ajattelin tämän riittävän.
Kalkkisatamasta etelään oli myötätuuli ja nopeutta n. 1200rpm kerättiin vajaat 7kn. tyytyväisenä paineltiin menemään. Liukuvan veneen kuskille suuria vaikeuksia tuotti yli 10m uppoumaryngolla varustetun veneen ohjaaminen suurempien aaltojen suhteen. Alussa oli melkoista menoa ja tavarat lentelivät miten sattuu. Pienen mietinnän jälkeen alkoi oikean tulokulman etsintä ja siinä onnistuin mielestäni kohtalaisesti melko pian.
Nauvo kierrettiin pohjoisen kautta ja laskeuduimme etelämpänä sijaitsevaan vierassatama Tackork Gård & Marina nimiseen paikkaan. Kylkikiinnityskin järjestyi pikku laiturin päästä ja ilta meni saunoessa ja syödessä. Matkan aikana koko 10l polttoainevaranto kaadettiin tankkiin, siinä pelossa että polttoaineletku hörppää ilmaa ja joudun ilmaamaan minulle vielä oudohko moottorin keskellä aallokkoa.
Meriina vei siis meidät tasaisen varmasti koko matkan ja antoi ymmärtää, että on melko mukavalinjainen kumppani myöskin hieman rajummassa menossa.
Matkasta lisää seuraavassa blogauksessa.
Paraisten suntissa kone käyntiin ja nokka kohti Nauvon pohjoispuolta. Mukaan otettiin 10l lisädieseliä ja tankissa näkyi matkan alkaessa olevan n. 18 litraa. Kun kulutuksesta ei ollut tarkkaa tietoa ajattelin tämän riittävän.
Kalkkisatamasta etelään oli myötätuuli ja nopeutta n. 1200rpm kerättiin vajaat 7kn. tyytyväisenä paineltiin menemään. Liukuvan veneen kuskille suuria vaikeuksia tuotti yli 10m uppoumaryngolla varustetun veneen ohjaaminen suurempien aaltojen suhteen. Alussa oli melkoista menoa ja tavarat lentelivät miten sattuu. Pienen mietinnän jälkeen alkoi oikean tulokulman etsintä ja siinä onnistuin mielestäni kohtalaisesti melko pian.
Nauvo kierrettiin pohjoisen kautta ja laskeuduimme etelämpänä sijaitsevaan vierassatama Tackork Gård & Marina nimiseen paikkaan. Kylkikiinnityskin järjestyi pikku laiturin päästä ja ilta meni saunoessa ja syödessä. Matkan aikana koko 10l polttoainevaranto kaadettiin tankkiin, siinä pelossa että polttoaineletku hörppää ilmaa ja joudun ilmaamaan minulle vielä oudohko moottorin keskellä aallokkoa.
Meriina vei siis meidät tasaisen varmasti koko matkan ja antoi ymmärtää, että on melko mukavalinjainen kumppani myöskin hieman rajummassa menossa.
Matkasta lisää seuraavassa blogauksessa.
Ilta Tackorkissa
Avotila sai sohvat
Sähköjä alettiin uusimaan.
Köysistö koki totaalisen uudistuksen ja näitä köysikieppejä olen aina ihaillut, nyt saatiin ne myös omalle kannelle.
Kommentit
Lähetä kommentti