Puuveneen uusi alku

Ja niin sitä pakattiin kimpsut ja kampsut autoon, suunnattiin Paraisille lauantaina 21.7 ja löysimme itsemme suntin ravintolasta syömästä erinomaista ruokaa. Ja niin kuin nyt veneblogissa on tapana, syötyämme mahat täyteen, keinautimme itsemme meidän omaan Meriinaan. Vene on siis kastettu tietoni mukaan 1972 tällä nimellä ja tulee saman nimisenä myös pysymään. Paraisten suntissa kone käyntiin ja nokka kohti Nauvon pohjoispuolta. Mukaan otettiin 10l lisädieseliä ja tankissa näkyi matkan alkaessa olevan n. 18 litraa. Kun kulutuksesta ei ollut tarkkaa tietoa ajattelin tämän riittävän. Kalkkisatamasta etelään oli myötätuuli ja nopeutta n. 1200rpm kerättiin vajaat 7kn. tyytyväisenä paineltiin menemään. Liukuvan veneen kuskille suuria vaikeuksia tuotti yli 10m uppoumaryngolla varustetun veneen ohjaaminen suurempien aaltojen suhteen. Alussa oli melkoista menoa ja tavarat lentelivät miten sattuu. Pienen mietinnän jälkeen alkoi oikean tulokulman etsintä ja siinä onnistuin mielestäni kohtala...

Tuli käytyä vähän merellä, kaverin paatilla tosin. Yksi yö vietettiin erittäin mukavassa satamassa ja olihan se hyvää vaihtelua siirtää toimisto hetkeksi veneeseen. No omaa venettä on tullut myös rapsuteltua. Matot alkaa olemaan paikoillaan. Samoin uudet sohva rakenteet valmistuivat ja odottavat pääsyä paikoilleen. Iloinen yllätys oli myös Muovikum:sta tilattujen patjojen valmistuminen. Siis muotoillut vaahtomuovipatjat leikkautettiin siellä valmiiksi. Kun tuo parempi puolisko tekee verhoiluita niin ei sentään muilla teetetty tuota hommaa. Sain sänkyjen ja sohvien vanerit uusittua ja juurikin tällä hetkellä öljyämisen finaali on käynnissä. Kun kamppeet on paikoillaan, on seuraavan stoorin aika. 

Tekemistä riittää ja paljon. No onneksi tämä hektinen aika kestää vain hetken. Ja toisaalta, työväkeä meillä riittää ja näemmä myös intoa. Kaikki lapset tykkäävät tehdä käsillään ja mitäs muuta tällainen veneen laittaminen tuokaan tullessaan, kuin käsitöitä. Ja se hetki kun saa nauttia oman käden jäljestä. Sitä odotellessa. Aloitus Tänään hain aamulla veneeltä kaikki patjojen alle jäävät vanerit, numeroin ne ja tarkistin, että kaiki osat sopivat hyvin paikalleen. Keulapunkan vanerit aseteltu paikoilleen. Seuraavaksi olikin vuorossa pahvien teippaus lattiaan ja vanerien asettelu järjestykseen pahvin päälle. Sitten vaan tussilla piirtämään, vakaalla kädellä (vakaa siksi, että kyseinen käsi on kantositeessä erään jänteen häivyttyä paikalta) vanerien reunoja myöden. Lapset auttoivat kovasti pahvin teippauksessa ja palojen asettelussa.  Leikkaaja työssään. Tämän päivän agendana on siis nyt leikatuilla kaavoilla käydä tekemässä uudet vaahtomuovit. Muiden patj...

Näin sitä vaihtui nopeahko jenkkivene, hieman hidaskulkuisempaan ja aavistuksen suurempaan puuveneeseen. Suuri haave täyttyi viimein eilen, kun kaupat puuveneestä syntyi koeajon jälkeen. Minulla on ollut veneitä vuodesta 2005 lähtien, tosin kaikki liukuvia ja melko tehokkaita Atlantin toisella puolella syntynsä saaneita, poislukien yksi Yamarin, joka oli hieman impulsiivinen ostos. Olen haaveillut uppoumarunkoisesta veneestä jo vuosia. Nyt oli oikea hetki sellaisen hankinnalle ja tässä blogissa tulen käsittelemään veneen kunnostusta ja ehkäpä myöskin sillä tehtäviä reissuja jonkin verran. Tietoa ja taitoa tällainen projekti vaatii jo melkoisesti, mutta työ tekijäänsä opettaa, eikä kysyvä tieltä eksy. Onneksi samaan perheeseen on valikoitunut henkilöt, joilla pysyy työkalut käsissä, on näkemystä suunnitteluun ja vieläpä verhoilutyötkin onnistuvat omassa verstaassa. Eiköhän näillä eväillä päästä hyivnkin alkuun. Kuvia pyrin käyttämään tässä paljon ja kommentointi sekä neuvot ja o...